torsdag 16 november 2017

Tervetuloa Jordaniaan!




Serkkuni on tulossa kylään ja haluan opastaa häntä joissakin asioissa. Kaksi tärkeintä sääntöä ovat: älä juo vesijohtovettä ja älä heitä vessapaperia vessanpönttöön vaan roskikseen. Näillä selviää jo aika pitkälle.

Vesjohtovesi ei oikeastaan ole vaarallista, se on vain huonolaatuista ja siinä on todella paljon klooria. Jordanian hallitus sanoo, että se on ihan juomakelpoista. Ja niin tavallaan onkin, siitä ei tule kipeäksi, mutta se maistuu pahalta. Me käytämme sitä ruuan laittoon ja teeveteen. Mutta janoonsa kaikki juovat pullotettua vettä.  

Vessapaperia laitetaan pyttyyn käsittääkseni vain Pohjoismaissa, kaikissa muissa maissa putket ovat liian ahtaat paperille ja näin on täälläkin. Eli jos vahingossa pudottaa paperia kerran tai pari, niin ei haittaa, mutta jos tekee sen kolmannen kerran, niin neiti on hyvä ja noukkii pois ennen kuin vetää vessan.

Normaalit rokotukset riittävät. Tänne matkustaville suositellaan hepatiitti A ja B -rokotusta.

Tällaisessa tavallisessa lapsiperheessä syödään enimmäkseen kotona valmistettua ruokaa, joten ruuasta tuskin saa mitään pöpöjä. Mutta ennen matkaa voi vatsaa ja terveyttä vahvistaa syömällä maitohappobakteereja. Toisaalta täältäkin saa apteekista ihan kaikkea. Ja jos tulee kipeäksi, niin anopin varastoista löytyy ihan varmasti oikeat yrtit.

Monesti saan kuulla kysymyksiä siitä, miten kannattaa pukeutua islamilaisessa maassa. Jordania ei ole Saudi-Arabia, joten mihinkään kaapuihin ei tarvitse pukeutua. Tavallinen kohteliaisuussääntö on se, että peittää olkapäät ja polvet. Mutta talvisin vaatetta tarvitaan muutenkin enemmän.

Ja joulukuussa Ammanissa on talvi. Ja talvi on kylmä, siis KYLMÄ! Kuvittele lähteväsi retkelle hiekka-aavikolle, ja nukkumapaikkana on kivinen luola. Se olisi kesäkuumalla ihanan vilpoinen, mutta talvella se ei ehdi päivällä lämmetä tarpeeksi. Ulkona kyllä tarkenee, joskus jopa t-paidalla. Lämpötila voi nousta 20 asteeseen. Itse asiassa valon määrä on talvellakin hämmästyttävä, joten hattu ja aurinkolasit ovat tarpeeseen. Täällä on tosin muutama viiltävän kylmä sadepäivä vuodessa. Silloin parhaimmatkaan untuvatakit eivät tahdo riittää. Kiveen ja hiekkaan imeytynyt kylmyys säteilee luuytimiin saakka.

Tervetuloa arabiaan! 
Itse selviän kerrospukeutumisella. Puen ihoa vasten kaksi ohutta villakerrastoa, sitten tarpeen mukaan paksu villapaita ja päälle fleese. Puuvilla on materiaalina kylmä ja kostea, joten suosittelen myös pyjamaksi villakerrastoa tai fleeseä.

Aavikon lämpötilaerot ovat huikeat. Vaarallisin hetki koittaa silloin, kun aurinko laskee. Karkeasti voi sanoa, että lämpötila putoaa kymmenen astetta. Kesällä, kun päivälämpötila on 30-40 astetta, illan viileys on ihan mukavaa. Mutta talvella, jos ei heti ole käsillä uutta kerrosta villaa tai fleeseä, saattaa kylmyys yllättää. Se tunkeutuu ihoon ja saa vatsan kuralle. Silloin meillä keitetään salviateetä, sillä sen parempaa lämmikettä ei olekaan.

Ehkä ajelemme Kuolleelle merelle, se on monta sataa kilometriä merenpinnan alapuolella, joten siellä on aina lämmin. Turisti voi uida siellä uimapuvussa, mutta minä itse puen aina t-paidan ja shortsit.

Täällä kannattaa harrastaa kauneusturismia. Hiustenleikkuu, manikyyri, pedikyyri, tekokynnet, kulmakarvojen muotoilu ja värjäys, ihokarvojen poisto...  Kaikki tämä maksaa murto-osan Suomen hinnoista.

Jordaniassa valmistetaan kauniita tekstiilejä, esimerkiksi tyynynpäällisiä, ja täältä voi löytää myös muita ihanan orientaalisia sisustustavaroita. Sopivia tulisia ovat Kuolleen meren mineraaleista valmisettu kosmetiikka, mutanaamiot ja kylpysuolat. Vaatteet ja kengät ovat halpoja. Mutta jos haluaa maksaa, niin Ammanissa on myös kaikkein hienoimpien muotitalojen upeimmat merkit. Shoppailumahdollisuudet ovat sanalla sanoen valtavat.


Jordanialaiset ovat hyvin ystävällisiä, ja turisteihin täällä suhtaudutaan kohteliaasti. Vain kaikkein vilkkaimmissa turistipaikoissa, kuten Petrassa, ihmisille tyrkytetään rihkamaa. Ammanissa saa kulkea ja katsella rauhassa.


Minä puolestani haluan Suomesta tuliaisiksi (tämä on vain ohjeeksi, ei mikään stressin paikka):
-Fazerin sinistä suklaata (esimerkiksi sitä, missä on hasselpähkinöitä)
-Fazerin DaCapo-suklaata
-Kahvia (Tummapaahtoinen, pressopannuun sopiva jauhatus. En omista kahvinkeitintä, vaan pelkän pannun. Täällä juodaan enimmäkseen turkkilaista kahvia, ja tavallinen kahvi on täällä noin kolme kertaa kalliimpaa kuin Suomessa.)
-Konetiskiainetta (Se on myös tosi tosi kallista täällä).
-Reissumies-ruisleipää
-Hapankorppuja
-Näkkileipää, vaikka Koulunäkkiä
-Lakritsia
-Siirappia piparinleivontaa varten
-Jos haluat, niin lapsille voi tuoda jotain pientä, vaikka värityskirjat tms.
-Lasten käsissä kuluvat myös vanhat sarjakuvat, aku-ankat ym, jos viitsit käydä divarissa...

 PS. minulla on pyyhkeitä, lakanoita, shampoota sekä isoja villapaitoja ja villasukkia. Pakkaa mukaan vain pieni määrä vaatteita. Pyykkikone pyörii joka päivä... vesi tosin saattaa loppua ennen seuraavan viikon vesipäivää, mutta arabialainen elämäntyyli opettaa kärsivällisyyttä!
 

torsdag 26 oktober 2017

Prinsessoja ja palvelijoita


Toinen naisista istuu sohvalla, hän on potkaissut tohvelit lattialle ja asetellut jalkansa mukavasti sohvapöydälle. Toinen häärää hellan ääressä keittämässä kahvia. Miten sisarukset voivat olla niin erilaisia. Molemmat kyllä söivät hyvällä ruokahalulla äitinsä tekemää ruokaa, mutta ruuan jälkeen nuorempi katosi omaan huoneeseensa puhumaan puhelimessa ja vanhempi jäi laittelemaan astioita tiskikoneeseen. Kahvin tuoksu houkuttelee pikkusiskon takaisin ihmisten ilmoille, mutta hän rojahtaa sohvalle eikä suinkaan mene lähellekään hellaa. Sen verran nuorempi nainen auttaa isompaa, että hän nostaa jalat pois sohvapöydältä, jotta isosisko voi tarjoilla kahvin.

Olen joskus ollut tuttavaperheen mukana heidän vieraillessaan ystävien tai sukulaisten luona. Sama kuvio toistuu sielläkin. Isosisko menee aina keittiöön auttelemaan ja pikkusisko jää olohuoneeseen soittamaan suutaan.

-Se vain on niin, jotkut ovat syntyneet prinsessoiksi ja toiset palvelijoiksi, pikkusisko kuittaa. Isosiskoni ja äitini tekevät jatkuvasti kotitöitä, ei keittiössä olisi edes tilaa minulle, hän jatkaa.

Näkemykseni mukaan prinsessa-palvelija-jako on melko yleismaailmallinen. Viime kesänä omien sukulaisteni kesätapaamisessa Pohjanmaalla oli selkeä jako niihin, jotka viihtyivät keittiössä ja niihin, jotka vahtivat lapsia uima-altaalla. Itse yritin esittää palveluhenkistä ehdottamalla, että tekisin arabialaista salaattia tabboulea. Asia etenikin keittiöön asti, mutta minä vain seisoin keittiön oviaukossa ja annoin persiljan pilkkomisohjeita näppärille keittiöassistenteille.

Suurin ero suomalaisen ja jordanialaisen keittiön välillä on varmaankin se, että Suomessa myös miehet käyvät keittiössä laittamassa ruokaa. Näin palvelijatyyppisten naisten taakka vähän kevenee eikä ero prinsessasisariin ole niin näkyvä. Täällä kotirouvien ihmemaassa kotitöitä ei jaeta miesten kanssa, vaan muiden naisten kanssa. Vaikka nainen kävisi ansiotyössä, hän on silti kodin hengetär. Eikä palvelijan luonteenpiirre suinkaan katoa niiltä, jotka käyvät töissä kodin ulkopuolella.

Eräs mieheni sukulainen tekee täyttä päivää opettajana, mutta on täysin omaksunut kotiapulaisen roolin. Hänellä on kaksi pientä lasta ja kolmas mahassa, silti hän passaa kaikkia muita koko ajan. Hän keittää teetä, jakaa lautasia, tarjoilee kakkua, juoksee lasten asioita, tuo lusikoita, kaataa vettä, kantaa ylinmääräisiä tuoleja ja lakaisee kakunmuruja lattialta. Vaikka hän olisi kuinka ränsistynyt, hän ei lepää. Vaikka kaikki olisi järjestyksessä, hän varmasti keksii vielä jotain toimitettavaa.

Minä itse kuulun enemmän tuonne prinsessa-osastoon. Minulla ei ole palveluun tarvittavaa näkemystä. En osaa arvioida annoskokoja tai sitä onko ruoka parempi lämmittää mikrossa vai uunissa. En ymmärrä, miksi ruokaa ei voi tarjoilla kattilasta, miksi se pitää laittaa erillisiin tarjoiluastioihin. En huomaa lattialle tippuneita murusia tai pöydälle läikkynyttä kahvia. Enkä ymmärrä hakea tuolia henkilölle, joka on jäänyt seisomaan muiden istuessa.

Toisaalta minuun suhtaudutaan täällä vieläkin niin kuin turistiin. Jos sukulaisvierailulla menen keittiöön ja tarjoan apuani, minua vain mulkaistaan. Älä sinä Laura tule tänne pilaamaan järjestystä.







onsdag 20 september 2017

35-vuotiskriisi



Kun aamulla heräsin ja tajusin olevani 35-vuotias, sain kriisin. Jouduin kriisiin. Ajauduin kriisiin. Ikäkriisi. Keski-iän kriisi. Maistelen sanaa ja sen käyttöä. Kuulostaa voitokkaalta. Sehän tarkoittaa oikeastaan, että on vielä jotain saavutettavaa. Että olen jo aikuinen, mutta tässä ei ole vielä kaikki. 
 
En ole hankkimassa moottoripyörää, mutta tarvitsisin auton. Aloitin nimittäin uuden harrastuksen. Tiistaiaamuisin menen toiselle puolen kaupunkia rouvakerhoon. Tarkemmin sanottuna kyse on luovan kirjoittamisen kerhosta. Istumme kahvilassa, inspiroidumme vaikkapa valokuvista ja sitten kirjoitamme, mitä mieleen juolahtaa, kommentoimme toistemme tekstiä ja kannustamme toisiamme. Olen monta vuotta kirjoittanut vain koneella, joten oli virkistävää, kun välineinä oli kynä ja ruutupaperi. Lisäksi (ja tämä on tärkeää) olen aina kirjoittanut tosielämästä, mutta nyt sain inspiraation kirjoittaa keksittyjä juttuja.   

35-vuotias tarvitsee myös ehostusta. Kerran juttelin mieheni serkkujen kanssa meikistä. Ei haittaa ettei sinulla ole meikkivoidetta, he sanoivat, ihosi on luonnollisen kaunis ja sileä. En vastannut, hymyilin vain sen verran kuin ryppyvoiteen siloittava vaikutus antoi myöten.

Sama koskee pukeutumista etenkin juhliin. Kolmen raskauden aiheuttama maharöijy rajoittaa vaatevalikoimaa  ja laskee itsetuntoa. Vaatteiden alle on kertakaikkiaan pakko pukea vatsapömppää tasoittavat tukipöksyt. Kun joku kehuu minua hoikaksi, hymähdän vain sen verran kuin puristukselta pystyn. Jos liikaa puhuu voi happi loppua.

Onneksi kälyni tuntevat 35-vuotiaan kriisin oikean laidan. Syntymäpäivälahjaksi sain lahjakortin kauneussalonkiin. Voisin vaikka värjäyttää kulmakarvat, ottaa pedikyyrin ja leikata jonkun nuorekkaan kampauksen. Mikä tahansa käsittely käy, kunhan saan istua hiljaa itsekseni. Pitää vielä kysyä kälyiltä, kuuluuko lahjakorttiin myös lapsenvahti sillä aikaa kun minä olen salongissa ja istun hiljaa itsekseni.