måndag 17 juli 2017

Ötökkälä

Siivousarmeija marssii esiin juuri oikealla hetkellä. Se ei odota edes suuren urakan edessä, vaan varmasti ja huolellisesti käy käsiksi puuhaan kuin puuhaan. Sen päämaja sijaitsee keittiössä jääkaapin takana. Ja ilmankos, keittiössä on sen suurin työmaa. Armeijan työtä helpottaakseni olen siirtänyt syöttötuolin ruokapöydän toiselle puolelle, jääkaapin viereen. Näin yritän ehkäistä rivikarkulaisia. Samasta syystä lapset eivät saa viedä ruokaa keittiöstä pois. Armeijalla on nimittäin sisäänkäyntinsä jokaisessa huoneessa, eikä se epäröi käyttää niitä, jos tarve vaatii. Pieninkin murunen saa aikaan melkoisen kuhinan.

Suhtaudun nihkeästi lattian pesuun, sillä silloin armeijan rivit kärsivät, jäsenistö menettää hajujälkensä eikä pysy enää sille osoitetulla polulla jääkaapin ja syöttötuolin välillä, vaan se lähtee harhailemaan koko asuntoon. Jos ahkeraa työläisten polkua ei näy omalla paikallaan, tulen hyvin epäluuloiseksi. Se tarkoittaa, että jossain muualla on paremmat apajat. Kerran löysin pienen pesänalun kirjahyllystä. Kyllä silloin hermostuin lapsille. Ei keksiä saa piilottaa kirjahyllyyn!  

video

Arvasitte varmaankin, että talouden kunnossapidossa meillä vastaavat muurahaiset. Ne ovat pieniä, mustia ja melko hitaita. Siis aivan eri laatua kuin ulkona hiekassa viipottavat sukulaisensa. Jopa katolla minttu-, paprika-, ja tomaattiruukussa asuu eri kanta. Nekin ovat mustia ja pieniä, mutta kerrassaan mahdottoman nopeita. Arvelen, että sisällä talon rakenteissa asuvilla muurahaisilla ei ole mitään luonnollista vihollista, eikä niiden ole tarvinnut opetella juoksemaan nopeasti. En tosin hämmästyisi, jos evoluutio kehittäisi niille imukupit jalkoihin, silloin ne eivät jäisi pöynimurin kitaan niin helposti.

Meillä käy toki muitakin eläimiä. Kerran isännän housunlahkeessa tuli sisään pieni skorpioni. Onneksi huomasimme sen ennen kuin se huomasi meidät. Keväällä meillä oli pihtihäntäisten kulta-aika. Ne ovat ensi näkemältä iljettäviä, mutta kun niitä lähemmin tarkastelee, huomaa niiden pukeutuneen tyylikkääseen ruudulliseen takkiin. Pihtiään ne käyttelevät ruuanhakuun eli pyydystävät muita hyönteisiä.

Pyykin mukana katolta kulkeutuu sisään kaikenlaisia pieniä hämähäkkejä, joita me aina koko perhe yritämme pyydystää ja palauttaa katolle. Hyönteiset käyvät meillä aina sesongin mukaan, leppäkertut ovat sympaattisia, mutta lentomuurahaiset pelottavia. Torakoista en viitsi edes kirjoittaa. Sellaisen voin tappaa, jos heti vedän kengän jalastani ja paukautan, mutta jos ehdin pelästyä, ei minua millään saa sen lähelle enää.

Kultakuoriainen
Minun suosikkejani ovat koppakuoriaiset. Kerran ulko-oven edessä komeili mahtava kultakuoriainen. Toisen kerran pyykin mukana tuli sisään valtava sarvijäärä. Innostuin siitä niin, että lähdin hakemaan kameraa, mutta tullessani takaisin, se oli hävinnyt, enkä enää löytänyt sitä. Pidän ötököistä, mutta ajatus jättiläismäisestä koppakuoriaisesta heiluttelemassa sarviaan jossain päin asuntoani ei ole erityisen houkutteleva.
Kärsäkkäät ovat sympaattisia


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar